Puuveneet kuvina

Kuva Jorma Rautapää

Kuva Jorma Rautapää

Katseleminen ja näkeminen voivat olla suurenmoisia kokemuksia ja mielihyvän tuottajia varsinkin, jos näkökenttään osuu jotain kaunista, kuten puuveneet. Valokuva välittää parhaimmillaan saman kokemuksen, mutta valokuvan silmänräpäyksellinen hetki ei mitenkään voi täydellisesti kertoa tai toistaa sitä eri tekijöiden muodostamaa kokonaisuutta, jossa katsoja on nähdessään veneen omassa elementissään. Toisaalta, kuva voi esittää jotain kaunista ja koskettavaa, kuten esimerkiksi merellä sumuun sukeltavat veneen ajovalot. Tuolloin osa katsojan mielihyvästä syntyy luultavimmin siitä, että kokee itse olevansa turvassa.

Vaikka iso osa kaikista netissä julkaistuista valokuvista ei millään mittapuilla arvioituna voi olla järin onnistuneita, ne voivat silti olla tarpeellisia tai merkityksellisiä joillekin. Veneilijän kannalta on pelkästään positiivista, että kuvia otetaan, sillä niitä voi hyödyntää esimerkiksi purjeiden trimmaamisessa tai sitten voimme kuvan avulla palata hetkeen ja tulla tietoiseksi jostain mikä kuvan ottamisen hetkellä ja veneessä istuen jäi huomiokykymme ulkopuolelle.

Löysin HSS:n Samppanjaregatasta julkaistuista kuvista erinomaisen otoksen Jorma Rautapäältä (yllä), johon tallentui tunnelma ja odotus, joka Siriuksella vallitsi odotellessamme tuulen viriämistä ja radan valmistumista. Tero Koski puolestaan onnistui vangitsemaan purjehduskilpailun tunnelmaa Viaporin Tuopissa. Kuvassa veneet lipuvat näennäisen rauhallisesti rinta rinnan eteenpäin ja katsojalle tarjoutuu hetken ajan mahdollisuus elää ja tarkkaavaisesti keskittyä yhdessä kilpailijoiden kanssa veneiden keskinäisen järjestyksen samalla hienovaraisesti vaihdellen.

DSC_6750

Omat kännykkäkuvani poistan yleensä heti ensimmäisen selailun jälkeen. Erään mielestäni humoristisen vahinkokuvan tosin julkaisin Facebookissa. Ammattimaiset kuvaajat tekevätkin suuren palveluksen ottamalla ja julkaisemalla kuvia, joiden hyötyä, merkitystä tai esteettistä arvoa ei voi ottohetkellä vielä tietää. Kaikki hauska tai kiinnostava kilpapurjehduksessa ei kuitenkaan aina tallennu kameroihin. Minulle kipeän muiston Viaporin Tuopissa olisi joku kuvaaja ehkä hyvällä onnella voinut onnistua ikuistamaan hetkellä, jolloin astuin avoinna olevaan kansiluukkuun ja putosin siitä alas. Kuvan sijasta muisto tapahtumasta tallentui takamukseeni, josta se hiljalleen häviää ja muisto vain jää.

Kategoria(t): Yleinen Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>