Talvi yllätti veneilijän

Lumi1

Talvi ei ole joka vuosi päässyt yllättämään, mutta tänä syksynä teltan rakentaminen jäi hieman tavallista myöhempään ja sitten ensilumi jo satoikin. Ehdin nipin napin tehdä lumityöt veneen kannella ennen kuin se olisi siitä itsekseen sulanut pois. Samalla kiinnitin huomiota mustaan nokimaiseen likaan, jota veneen kannella oli mielestäni enemmän kuin aiempina vuosina. Pääkaupunkiseudun ilmanlaadussa ei totisesti ole kehumista.

Syyshuollon olen itsepäisesti nähnyt paremmaksi tehdä maissa, vaikka olen lukenut, että öljyt kannattaa vaihtaa veneen ollessa vedessä. Käytin moottorin lämpimäksi, kun Peppe oli tuonut veneen pihaan ja se alkoi olla valmis peiteltäväksi. Vaihdoin koneen sekäLumi2 vaihdelaatikon öljyt ja iskin ruuvarin öljynsuodattimen kyljestä sisään ammattilaisen ottein. Minut erottaa ammattimaisesta mekaanikosta kaiken muun ohella se, että toimenpidettä varten varaamani öljymatto jäi koskemattomaksi karttapöydän reunalle samalla kun lämmintä ja hyvin juoksevaa öljyä valui sormieni välistä suoraan pilssiin. Siivoaminen kehittää muistia ja keskittymistä, toivoin, pilssiä ja pumppuja putsatessani.

Nyt on kaikki valmista talven tulla ja olkoon seuraava kesä kaikin tavoin mennyttä parempi!

Tallennettu kategorioihin Mistral | Jätä kommentti

Tarina jatkuu

Sirius kotisatamassa

Sirius kotisatamassa

Vanhan puuveneen kunnostaminen kysyy aikaa ja rahaa. Molemmista on puutetta, mutta Sirius on kuitenkin purjehtinut Suomenlahdella jo muutamana kesänä, sen verran kuin sen kunto on sallinut.

Mittavan köliremontin jälkeen oli vuorossa istumalaatikon uusiminen. Sitä tehdessä vierähtikin kesä 2016. Työtä ei voinut tehdä talvella ulkona kylmässä teltassa, vaikka talvisäilytyspaikka sijaitsee mukavasti omalla pihalla verstaan vieressä.

Keväällä 2017 Sirius muutti edelliseltä laituripaikaltaan Lauttasaaresta Liuskasaareen HSS:n laituriin. Peruskatsastuksen jälkeen kirjoitettiin venetodistus ja samalla Sirius sai oikeuden käyttää uuden seuransa perälippua. Vesillelaskun ja kotisatamaan tulon lisäksi kolmas jännittävä tapaus oli katsastus.Lippu

Lindholmin Peppen kanssa on yhteistyö veneen maakuljetuksissa ja vesillelaskuissa sujunut aina oikein hyvin ja hetkessä oli vene taas tälläkin kertaa vedessä ja rikattu. Vettä ei tullut sisään juuri lainkaan ja uppopumppu oli vain turvana pahemman varalta. Pienempi pilssipumpuista hoiti veden tyhjennyksen yksinään.

Olin valinnut vesillelaskupaikaksi tällä kertaa Suomenojan venesataman, mutta se jäi varmasti viimeiseksi kerraksi. Satamassa ajettavan rekkarallin nostattamat hiekkapilvet yhdessä betonilaituria hiertävien kylkisuojien kanssa tekivät nopeasti selvää kansirakenteiden lakatuista osista sekä kyljen kiiltävästä maalista.

Siirtyminen Suomenojalta Liuskasaareen jäi hyvin mieleen toukokuisten lumisateiden ansiosta. Muita veneitäkään ei juuri näkynyt, paitsi yksi karille ajanut purjevene, jota merivartiosto kiirehti auttamaan.

Siriuksen tarina kunnostuskohteena alkaa pian olla mennyttä aikaa, sillä katsastuksen myötä se on nyt virallisestikin todettu merikelpoiseksi alukseksi. Katsastus osoittautui positiiviseksi kokemukseksi, vaikka olin sitä jännittänyt varmaan enemmän kuin mitään muuta vaihetta Siriuksen omistajana. Sain katsastusmieheltä hyviä ohjeita ja näkökohtia eräisiin minua askarruttaneisiin kysymyksiin. Ja kuvaan kuului tietysti myös se, että mastovalo alkoi reistailla aivan kuten autojen valot tapaavat katsastukseen vietäessä tehdä.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Juppikuunari vai ympäristöteko

juppikuunarit

veronalaisia juppikuunareita

Ministeri Timo Soini käytti ilmaisua juppikuunarit esitellessään televisiossa suunnitteilla olevaa veneveroa. Vero on nostanut vastalausemyrskyn ja sitä arvostellaan epäoikeudenmukaiseksi sen kohdistuessa rajattuun ihmisryhmään ja mielivaltaisesti määriteltyihin kulkuneuvoihin.

Veron valmistelijoilla näyttää olleen kiire tai sitten on käytetty huonoa harkintaa. Nyt esitetyssä muodossa verotettaviksi juppikuunareiksi luetaan mm. suuri määrä kymmeniä vuosia vanhoja purjeveneitä, joiden rahallinen arvo vaihtelee lähes olemattomasta muutamiin kymmeniin tuhansiin. Veneen ikä laskee sen arvoa merkittävästi ja vakuutusyhtiöille ikä on itsestään selvä korvausten vähennysperuste.

Oikeita kuunareita Suomesta ei juurikaan löydy. Jäljellä olevat upeasti kunnostetut historialliset kuunarit majailevat etupäässä Välimerellä. Venevero osuu lyhyestä kesäkaudesta nauttivien tavallista työtä tekevien ihmisten luontoystävälliseen vapaa-ajanharrastukseen. Vanhojen purje- ja moottoriveneiden rakentelu ja ylläpito lisää myös niiden elinkaaren pituutta, joten harrastus itsessäänkin on jo ympäristöteko.

Kohdennettu venevero ei siis kohdistu kuunareihin eikä juppeihin, vaan aivan tavallisiin suomalaisiin. Suunniteltu vero on omiaan vähentämään kiinnostusta kulttuurihistoriallisten vesikulkuneuvojen säilyttämiseen sekä veneilyharrastuksen kaikkein ympäristöystävällisimpään muotoon.

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Onnea 50-vuotiaalle Siriukselle!

sirius-liuskasaaressa

Sirius Liuskasaaressa 2015

piirustukset

Olle Enderleinin piirustus nro 380-4

Veikkaan, että Olle Enderlein, tasan 50 vuotta sitten, päivättyään jälleen yhden uuden piirustuksensa, istahti mukavaan nojatuoliin, sytytti sikarin ja kaatoi itselleen tilkan viskiä. Ainakin hänellä olisi ollut täysi syy palkita itseään hyvästä työstä, sillä hän oli juuri saanut valmiiksi merkittävän vaiheen ruotsalaisen veneviennin edistämisessä. Piirustukset siirtyivät seuraavaksi Ruotsin arvostetuimpiin veneenrakentajiin kuuluneen Harry Hallbergin työpöydälle. Kaikkiaan 216 Mistral-venettä lähti maailmalle Harry Hallbergin ja sittemmin Hallberg-Rassyn veistämöltä kyseisten piirustusten pohjalta valmistettuina.

Enderleinin 10.12.2016 päiväämä piirustus oli tarkoitettu mahonkirunkoiselle purrelle tyyppiä ”havskryssare”. Havskryssare eli suomeksi meriristeilijä oli tuohon aikaan yleisnimi merikelpoiselle ja ajan mukavuusvaatimukset täyttäville matka- ja retkipursille erotukseksi esimerkiksi saaristoristeilijöistä, jotka olivat nopeita, mutta sisätiloiltaan ahtaita ja perin askeettisia pidempää oleskelua silmällä pitäen. Harry Hallberg oli alkanut perehtyä uuteen teolliseen tuotantotapaan ja valoi rakentamansa meriristeilijän mahonkirungosta muotin, jonka avulla alkoi sarjatyönä valmistaa Mistral 33 veneitä. Enderlein oli myös tehnyt täydentäviä piirustuksia lasikuidusta rakennettaviin Mistraleihin. Ensimmäinen ja ainoa puusta valmistettu Mistral sai purjeisiinsa tunnuksen M 33 1. Ykkönen kertoo kyseessä olevan sarjan ensimmäisen veneen.

Yritin selvittää Harry Hallbergin omaisilta ja veistämön entisiltä työntekijöiltä veneen valmistumiseen liittyvää historiaa mm. vesillelaskupäivää. Rakentamisen aikaisia valokuvia tai muita sen aikaisia dokumentteja ei ainakaan vielä ole löytynyt, vaikka joillain oli muistissa ”erittäin hienon purjeveneen” valmistuminen. Juhlistettakoon nyt sitten veneen 50-vuotispäivää piirustusten valmistumisen päivänä. Filosofisestihan vene oli jo ollut olemassa ideana eikä pelkästään hautumassa Enderleinin ajatuksissa, vaan nyt myös piirustuksissa, joiden avulla Hallberg sen toi konkreettiseen esineiden maailmaan.

Veneklassikot-blogin punaisena lankana on ollut tallentaa Siriuksen vaiheita sekä siihen liittyen palvella muistikirjana myös muille veneilyä koskeville ajatuksilleni ja huomioilleni. Siriuksen vaiheista Suomessa ja osin myös Ruotsissa on kerrottu ja tullaan kertomaan jatkossakin. Työ veneen parissa ei varmuudella lopu koskaan, sillä käytössä oleva puuvene vaatii jatkuvaa hoitoa ja huoltoa. Juhlavuoden merkittävin uudistus liittyy kotisataman vaihtumiseen. Sirius muuttaa Helsingin Liuskasaareen ja tulee sijoittumaan Helsingfors Segelsällskapin ainutlaatuiseen puuvenelaituriin. Siellä sen seurana on noin 80 toinen toistaan hienompaa ikätoveria ja vanhempaakin veneklassikkoa.

Tallennettu kategorioihin Mistral | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Katsastus – paimentamisesta parempiin palveluihin

Eräs osallistuja alkoi yllättäen, kesken keväisen dieselmoottorikurssin, tiukkaan äänensävyyn Vene16Starkyseenalaistamaan pursiseuroissa käytössä olevaa huvialusten katsastuskäytäntöä. Vesiliikennelain velvoitteet veneenomistajille riittävät hänen mielestään eikä erillisiä katsastuksia tarvita. Itsekin olen toisinaan ihmetellyt veneilijöiden myötäsukaista suhtautumista kaikkia osapuolia melko tavalla työllistävään katsastuskäytäntöön. Olen arvellut sen johtuvan kansanluonteestamme, sillä pidetäänhän meitä yleisesti varsin sääntöuskovaisena ja turvallisuushakuisena kansana.

Osallistuin käytyyn keskusteluun toteamalla, että seurojen katsastusjärjestelmän soisi perustuvan vapaaehtoisuuteen. Katsastukseen sisältyvä tekninen konsultaatio on varmasti jokaiselle veneilijälle kullanarvoista ja itse olisin valmis maksamaan siitä, että saan asiantuntijan paikalle, kun jokin tekninen kysymys askarruttaa. Käytännössä seuroja tuskin uhkaisi pakollisesta vuosikatsastuksesta luopumisen vuoksi mikään muu kuin huolimattoman veneilijän mahdollisesti laituriin uppoava vene.

Vanhan veneen omistajana ja kunnostajana kannan jatkuvasti huolta siitä, että veneeni on toimiva ja turvallinen käyttää. Korjausratkaisuissa pyrin huomioimaan katsastusvaatimuksiin liittyviä näkökohtia. Uusien ja hyväkuntoisten veneiden vuosikatsastusta en ymmärrä, sillä veneitä käytetään vuoden aikana yleensä paljon vähemmän kuin autoja. Lakikaan ei veneiden katsastusta edellytä. Veneilyn soisi olevan koko kansan harrastuksen ilman erityisiä jakolinjoja katsastettuihin tai katsastamattomiin veneisiin. Siinä mielessä olisin kallistumassa vapaaehtoisen katsastusjärjestelmän kannalle. Katsastusmiehistä olisi enemmän hyötyä seurojen teknisinä tukihenkilöinä meille, jotka itse korjaamme ja huollamme veneitämme.

Huolestuneet seurojen kommodorit tai satamamestarit voisivat toki jatkossa määrätä pistotarkastuksia jäsentensä veneisiin, jos ulkopuoliselle paimentamiselle tuntuisi olevan tarvetta. Hyvät ja monipuoliset palvelut lisäisivät seurojen kiinnostavuutta enemmän kuin holhoava katsastustoiminta. Resurssit kannattaisi kohdentaa ensisijaisesti hyvän merimiestavan siirtämiseen tuleville veneilijäsukupolville.

 

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Jätä kommentti

Tiedon valtameri

Ingrid Kaijser: "Vackra båtar seglar väl"

Ingrid Kaijser: ”Vackra båtar seglar väl”

Klassikko- ja puuveneharrastajille on viimeisten parin vuosikymmenen aikana avautunut Internetin ansiosta alan tietoa tarjoava rannaton ulappa. Perinteiset erikoislehdet ja kirjat pyrkivät säilyttämään asemiaan ja houkuttelevat ostajia Internetistä. Ammattilaisten toimittamien julkaisujen rinnalle ja niiden välittämää tietoa täydentämään on syntynyt yksityishenkilöiden veneistä, miehistöistä ja kilpailuista tai retkistä kertovia blogeja sekä Facebook –sivuja.

Tietoa on niin paljon tarjolla, että kaikkeen mielenkiintoiseen ei mitenkään ehdi tutustua. Mitä tällä kaikella kertyneellä tietomäärällä loppujen lopuksi tullaan tekemään ja kenen toimesta? Onko ehkä syntymässä tiedollisen jätteen ongelma?

Uuden teknologian muuttaessa nopeassa tahdissa maailmaa on entistä vaikeampaa arvioida mikä on nyt tai tulevien sukupolvien mielestä arvokasta ja merkityksellistä tietoa. Isoisäni harrasti omien arkisten toimiensa kuvaamista päivittäin, kun valokuvaus vasta teki tuloaan. Hänen valokuvakansionsa ovat teillä tietymättömillä, mutta ne voisivat olla kiinnostavia paitsi elossa olevien sukulaisten mielestä myös laajemmin aikakauden elämän tallennuksena.

Oman veneilyharrastukseni kannalta kehitys on äärimmäisen kiinnostavaa. Esimerkiksi Ruotsin merihistoriallinen museo julkaisi muutama vuosi sitten Ingrid Kaijserin kirjoittaman venesuunnittelija Olle Enderleinin tuotantoa käsittelevän teoksen ”Vackra båtar seglar väl” ja hiljattain perustettiin Facebookiin ryhmä nimeltä Olle Enderlein/Yachtdesigner. Ryhmän jäsenet voivat siellä keskustella suunnittelijan veneistä sekä kuulla Enderleinin perheystävien kautta hänen yksityiselämästään, josta ei julkisuudessa ole aiemmin kovin paljon tietoa ollut saatavilla.

Tiedon valtameri näyttäytyy myös erityisenä filosofisena kysymyksenä. Voidaanko kaikesta sosiaalisessa mediassa julkaistusta aineistosta puhua tietona, jos ei ole varmuutta siitä, että kukaan on siitä nyt tai tulevaisuudessa kiinnostunut? Eli lyhyemmin, onko se edes tietoa, mikä ei ketään kiinnosta?

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Veneen mekaaniset instrumentit

Wempe2

Minulle tarjoutui viikonloppuna ylellinen vapaahetki, jonka käytin pienimuotoiseen veneen mekaanisten instrumenttien huoltoon ja säätöön. Ensinnäkin laitteita ei ollut kalibroitu veneeseen asennettaessa, joten kelloa lukuun ottamatta yksikään mittareista ei näyttänyt oikeita lukuja. Toiseksi, veneessä on tehty pölyisiä remontteja joiden jäljiltä oli tärkeää tarkistaa koneistojen puhtaus ja toimivuus.

Laivakellon sisukset jätän suosiolla ammattilaisten käsiin, mutta käyntinopeuden ja oikean ajan säätämisen sekä koneiston vetämisen käyntiin hoidin itse. Lämpö- ja kosteusmittarin säädöt hoituivat märän rätin ja ruuvimeisselin avulla. Kosteusmittarin altistin märän rätin avulla parinkymmenen minuutin ajaksi suurelle kosteudelle, jonka jälkeen väänsin ruuvimeisselillä viisarin osoittamaan kosteusprosenttia 95%. Lämpömittarin ruuvasin osoittamaan samaa astelukua kuin mitä vertailukohteena oleva elohopealämpömittari näytti ja barometrin osoittimen käänsin vastaamaan netistä tarkistamaani sen hetkisen ilmanpaineen lukemaa.

Seinälle ripustetut instrumentit toimivat erinomaisesti tunnelmaa luovina sisustuselementteinä, mutta silmä ja mieli tottuvat myös nopeasti siihen, että niistä ei kalibroimattomina löydä paikkansa pitäviä tietoja. Ensi kesästä lähtien tilanne on toinen. Instrumentit osoittavat nyt tarkasti aikaa, lämpötilaa, ilman kosteutta ja ilmanpainetta – ja kaikkea näitä myös sähköhäiriön sattuessa.

Tallennettu kategorioihin Mistral | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Puuveneet kuvina

Kuva Jorma Rautapää

Kuva Jorma Rautapää

Katseleminen ja näkeminen voivat olla suurenmoisia kokemuksia ja mielihyvän tuottajia varsinkin, jos näkökenttään osuu jotain kaunista, kuten puuveneet. Valokuva välittää parhaimmillaan saman kokemuksen, mutta valokuvan silmänräpäyksellinen hetki ei mitenkään voi täydellisesti kertoa tai toistaa sitä eri tekijöiden muodostamaa kokonaisuutta, jossa katsoja on nähdessään veneen omassa elementissään. Toisaalta, kuva voi esittää jotain kaunista ja koskettavaa, kuten esimerkiksi merellä sumuun sukeltavat veneen ajovalot. Tuolloin osa katsojan mielihyvästä syntyy luultavimmin siitä, että kokee itse olevansa turvassa.

Vaikka iso osa kaikista netissä julkaistuista valokuvista ei millään mittapuilla arvioituna voi olla järin onnistuneita, ne voivat silti olla tarpeellisia tai merkityksellisiä joillekin. Veneilijän kannalta on pelkästään positiivista, että kuvia otetaan, sillä niitä voi hyödyntää esimerkiksi purjeiden trimmaamisessa tai sitten voimme kuvan avulla palata hetkeen ja tulla tietoiseksi jostain mikä kuvan ottamisen hetkellä ja veneessä istuen jäi huomiokykymme ulkopuolelle.

Löysin HSS:n Samppanjaregatasta julkaistuista kuvista erinomaisen otoksen Jorma Rautapäältä (yllä), johon tallentui tunnelma ja odotus, joka Siriuksella vallitsi odotellessamme tuulen viriämistä ja radan valmistumista. Tero Koski puolestaan onnistui vangitsemaan purjehduskilpailun tunnelmaa Viaporin Tuopissa. Kuvassa veneet lipuvat näennäisen rauhallisesti rinta rinnan eteenpäin ja katsojalle tarjoutuu hetken ajan mahdollisuus elää ja tarkkaavaisesti keskittyä yhdessä kilpailijoiden kanssa veneiden keskinäisen järjestyksen samalla hienovaraisesti vaihdellen.

DSC_6750

Omat kännykkäkuvani poistan yleensä heti ensimmäisen selailun jälkeen. Erään mielestäni humoristisen vahinkokuvan tosin julkaisin Facebookissa. Ammattimaiset kuvaajat tekevätkin suuren palveluksen ottamalla ja julkaisemalla kuvia, joiden hyötyä, merkitystä tai esteettistä arvoa ei voi ottohetkellä vielä tietää. Kaikki hauska tai kiinnostava kilpapurjehduksessa ei kuitenkaan aina tallennu kameroihin. Minulle kipeän muiston Viaporin Tuopissa olisi joku kuvaaja ehkä hyvällä onnella voinut onnistua ikuistamaan hetkellä, jolloin astuin avoinna olevaan kansiluukkuun ja putosin siitä alas. Kuvan sijasta muisto tapahtumasta tallentui takamukseeni, josta se hiljalleen häviää ja muisto vain jää.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Uusi elämä alkaa

HSS:n laiturissaSirius nousi tuhkasta kuin Fenix-lintu. Pian viisikymppisiään viettävä pursi edustaa ikonisine muotoineen 1960-luvun lopulla uudistuneita venesuunnittelun ihanteita. Osa sen viehätysvoimasta perustuu kuitenkin puuveneen perinteiseen kauneuteen.

Siriuksen tarinaan liittyy ikävänä muistona kohtalokas karilleajo. Vene ei ollut vanhentunut paljon kymmentä vuotta enempää, kun se upposi ja joutui kymmeniä vuosia kestäneeseen korjausten ja odottelujen kierteeseen. Vuoden 2015 kesästä muodostui sille ensimmäinen kokonainen purjehduskausi täysin kunnostettuna veneenä.

Saaristoretkien lisäksi uudesti syntyneen Siriuksen purjehdusominaisuuksia testattiin jopa ratapurjehduksessa. Viihtymiseen ja hyviin matkapurjehdusominaisuuksiin suunnitellun veneen tuominen kilpaveneiden kanssa samalle radalle on verrattavissa perushenkilöauton asettumiseen lähtöviivalle formuloiden kanssa. Siriuksen ketteryys, kiihtyvyys ja nousukulma eivät riitä kilpaveneiden kanssa tasavertaiseen kamppailuun lähtölinjan hulinassa. Ratakisojen kiihkeät tilanteet ja jännitys vetävät kuitenkin puoleensa, joten tilaisuus piti käyttää hyväksi.

Helsingfors Segelsällskapin järjestämä Samppanja-regatta osui kesän parhaisiin purjehduspäiviin. Siriuksen vierailevana gastina toimi Göteborgs Kungliga Segelsällskapia edustava ystävämme, joka kertoi regatan olevan hänen kesänsä ehdoton kohokohta. Mukava yllätys oli myös tavata samalla radalla kilpaillut tuttu nuorimies, joka onnistui isänsä kanssa purjehtien voittamaan luokkansa Suomen mestaruuden – onnea molemmille! Laituriseurakin oli varsin kelvollista saadessamme seuraksemme edustavan joukon Sparkman & Stephens -seuran klassikkoveneitä kuten erikokoisia Swaneja. Siriuksella itse asiassa on suunnittelija Olle Enderleinin kautta yhteys S & S -veneisiin, joten venerivistöstä ei mustaa lammasta välttämättä tunnistanut.

Tallennettu kategorioihin Mistral | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Tasoituskertoimet

SiriusErilaisten ja eri-ikäisten veneiden ottaessa mittaa toisistaan tarvitaan tasoituskertoimia, joiden avulla pyritään eliminoimaan venekohtaiset erot ja selvittämään mikä miehistö milloinkin on ansainnut voittonsa. Tasoituskertoimen hankkiminen Siriukselle osoittautui mielenkiintoiseksi projektiksi, jossa Ruotsi veti Suomea pidemmän korren.

Ensimmäinen johtolanka klassikkopurren tasoituskertoimen hankinnassa löytyi Viaporin Tuopin ja HSS:n sampanjaregatan kilpailukutsuista. Molempien ohjeissa neuvottiin hankkimaan ns. Baltic Rule –mittakirja, jonka piti olla käytössä vanhojen puuveneiden kisoissa. Tieto osoittautui vääräksi, sillä kyseinen mittasääntö oli poistettu käytöstä jo vuosia sitten.

Seuraavaksi selvitin LYS -tasoitussäännön sopivuutta tarkoituksiini. Vene ja purjeet tuli mitattua ohjeiden mukaisesti, mutta hakuprosessi keskeytyi, kun osoittautui, että vene olisi pitänyt rekisteröidä jonkin pursiseuran rekisteriin. Niin mielelläni kuin tukisin pursiseurojen taloutta, en kuitenkaan pidä LYS -mittakirjaa rekisteröitymisestä aiheutuvien kulujen ja vaivan arvoisena.

Tarve kilpailla Siriuksella on rajallinen käsittäen kesässä pari puuveneregattaa pääkaupunkiseudulla ja mahdollisesti joku samanlainen Ruotsissa tai muilla lähialueilla. Osoittautui, että Ruotsin purjehtijaliitto on asennoitunut esimerkillisesti tasoituskilpailuihin eli heidän intresseissään on saada mahdollisimman paljon osallistujia lähtöihin.

Ruotsissa LYS -tasoitusjärjestelmä on nykyisin korvattu srs –mittasäännöllä, jonka hakuprosessi eteni luvatussa aikataulussa hakijaa joka vaiheessa informoiden. Veneen rekisteröintiä jäsenseuroihin ei edellytetty ja mikä parasta ulkomaalainen hakija saa mittakirjan maksutta. Näillä kokemuksilla kääntyy tulevien kesien suunnittelussa katse länteen ja silloin voi myös Ruotsin purjehtijaliitto todeta onnistuneensa tavoitteissaan.

Tallennettu kategorioihin Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti